Muutama päivä siinä tulikin työmatkoja Ladalla taitettua onnistuneesti taitettua. Sitten tulikin eräs perjantai iltapäivä kun piti lähteä hakemaan perheen toista autoa huollosta ja koska Minna sattui olemaan iltavuorossa ja auto piti hakea ennen jo 16.00 pois huoltopaikalta ajattelin että ajelen Idän ihmeellä läheisen kirpputorin parkkipaikalle ja kävelen hakemaan auton pois ja haemme illalla Ladan pois sen jälkeen kun parempi puolisko pääsee töistä.
Kotoa lähdin normaalisti kohti läheistä valtatien ramppia ja kun tähän rampille pääsin aloin jarruttaa. Painoin poljinta. Ei mitään tapahtunut. Painoin uudestaan. Ei mitään! Tässä kohtaa edessä edessäni ajavan Toyota Corollan kirkkaana loistavat jarruvalot saivat aikaan lähestulkoon sulkijalihaksen relaksoitumisen. Onneksi ei sentään, käsijarru ylös ja vauhti pois. Enää ei silti auttanut, ramppia alas kakkostien kello neljän ”ruuhkaan”. Siinä sitten kylmiä hikikarpaloita luodessa kohti seuraavaa ramppia josta pääsisin pois ja nauttimaan jarruttomalla autolla Porin lukuisista liikenneympyröistä. Noh onneksi tälle matkalle niitä sattui vaan yksi, mutta sitäkin jännempi. Kaikesta huolimatta selviydyin parkkipaikalle. Heti autosta noustuani huomasin missä problem. Kuskin puoleinen eturengas yltäpäätä jarrunesteessä. Eipäs siinä sitten auttanut kuin hakea ykkösauto huollosta ja lähteä kotia kohti.
Matkalla soitin enolleni, Simolle, jospa tämä heittäisi meikäläisen hakemaan Ladaa heti pois jotta ei tarvitsisi pimeässä jarruttomalla pirssillä kurvailla. No tämähän sopi ja kodin kautta takaisin paholaisen rattiin. Siinä tuli mietittyä muutamaan kertaan mitäköhän tästäkin mahtaa tulla. Onneksi lentokentän takaa pääsee ”oikaisten” kohti Sonnimäkeä ettei tarvinnut ihmisten ilmoilla ajella ja miettiä mahdollista auton sisäpesun tarvetta.
LadaMatkaaja 